Hoidon hohtoa

Keskiviikko 20.1.2010 klo 9:00

  Tämän vuoden aluksi on saanut täytellä kovastikin ajokilometri kaavaketta, jotta Huushollin kilometrit tulevat yhdelle paperille ja tilitoimistolle vähennyksiin. Samoin on edessä Lumityö yksikkö Piika ja Paimenelle, josta saa vielä muitakin papereita toimittaa edelliselle tilikaudelle vuodelle 2009. Tässä nöyränä veronmaksajana nyt maksellaan mätkyjä vielä pitkälle jälkikäteen. "Tehdään työtä veroja maksaaksemme voisi olla hyväkin motto", mutta ei motivoiva. Tässä ammatissa motto on paremminkin "Huusholli-Ihminen lähellä sydäntä", joka poistaa tuollaiset maalliset orjuuttavat tekijät. Sillä sydämmen asiahan on ikuista niin kauan, kuin ihminen maan päällä kulkee, tai pikemminkin maailmankaikkeudessa.

  Työ on alkanut kantaa hedelmää myös työntekijöiden osalle, jotka ovat hiljalleen päässeet sisään tähän hoitotyöhön, rytmiin ja asiakkaiden hoitoihin. Sinnikkyyttä vaatii opettaa ja opetella, mutta työ tekijänsä sitten palkitseekin. Vaikka Selänteeseen ollaan mentykin, niin samat työntekijät jatkavat samalla tempolla. Tempo tosin on verkkainen meillä yötyössä, koska emme halua omaa työnlaatuamme ja asiakassuhteitamme pilata kiireellä. Ja minne sitä yöllä kiire olisikaan. Ensiarvoisen tärkeää meille on kuunteleminen ja sitten vasta puhuminen. Hoitotyössä esimerkiksi asento-hoidoissa mietitään hyvin ennen kuin tehdään, koska tällä alalla kun sitä annetaan on helppo loukata selkänsä tai nivelensä polvista. Haluammehan selvitä vielä pitkälle tulevaisuuteen näillä kehoilla.

  Kärsivällisyys ja kuuntelijan taidot huomattavasti kasvavat, kun on tekemisissä hoitoa tarvitsevien ihmisten kanssa. Ja hyvä lähtökohtahan on se, että kohtelee asiakkaita niin, kuin haluaa itseään kohdeltavan. Samalla tulee ripaus puhelahjojakin, jotta selviytyy monenmoisien erilaisten ja eri elämäntilanteissa olevien ihmisten kanssa. Voisi sanoa että hoitotyö rikastuttaa henkistä elämää, kun sen oikein oivaltaa.

 

Asiakkaan turvallisuus

Lauantai 26.9.2009 klo 17:06

  Tällä kertaa turvallisuus kotona on kirjoittelun aiheena. Tuossa mennä viikolla sattui tapaus, jolloin vanhus oli kotonaan keikahtanut vessassa ja muistamattoman ajan kulkenut sisätiloissa raahautuen huoneesta toiseen ja yrittänyt vain paikkoja putsata. Tässäkin tapauksessa oli onni kuitenkin se, että meillä oli sovittu yökäynti juuri tälle vanhukselle. Joten kun tulin paikalle katsoin parhaakseni soittaa ambulanssin. Yleiseen hätänumeroon vastasi kirkas ääninen naishenkilö, joka kyseli kaiken mahdollisen vamman sijainnista lähtien. Alkoi tässä jo muurahaisia minullakin olla housuissa ja huoli asiakkaan tajun säilymisestä, jolloin katkaisin naisen puheen pyynnöllä, että lähetä jo se ambulanssi. Ambulanssi tulikin jo muutaman minuutin jälkeen paikalle ja miehistö oli heti asiassa mukana. Niin se vaan oli kova tälli ollut kaatuminen patterin kulmaan, että paikattavaksi sairaalaan sitä joutui tämäkin vanhus.

  Oli onni, että tällä vanhuksella oli yövalvonta, jonka vuoksi oli mahdollista saada heti apua meidän käynnin yhteydessä. Pohdittavaksi jää, että miten saisi vanhukset käyttämään hälytinlaitetta, jotta he eivät kokisi 10 euron kuukausimaksua liian korkeaksi. Myös laitteen mukana pitäminen toisaaltaan tuottaa ongelmia. Toisinaan se unohtuu yöpöydälle tai sitten sitä ei vain hoksata käyttää. Tässä asiassa voisi omaisten osuus olla ratkaisevassa asemassa. He voisivat saada vanhuksen ymmärtämään lähemmän tuntemisensa perusteella sen, kuinka turvallista olisi käyttää myös turvahälytintä. Me yöpartiolaiset ainakin painotamme joka kerta, kun havaitsemme ettei hälytin ole lähi etäisyydellä, kuinka tärkeä se on käyttää oikean hädän tullessa. Pitäkää huoli vanhuksistanne asuittepa lähellä tai kaukana.